Vaikket enää uskonutkaan Aamu nousi uudestaan Vihdoin tajusit et kuitenkaan Koskaan ollutkaan yksin, Et ollutkaan yksin
Tornin rakensit ja kiipesit Ypöyksin sen katolle Yöt ja päivät sitä vartioit Et ketään päästänyt lähelle
Ja horisontissa näit pimeyden Tunsit petojen sua vaanivan Reunalla viimeisen erämaan Sä halusit vaan nukahtaa
Ja vaikket enää uskonutkaan Aamu nousi uudestaan Vihdoin tajusit et kuitenkaan Koskaan ollutkaan yksin, Et ollutkaan yksin
Siinä maailman reunalla Ja sen viimeisellä rannalla Vain hiekanjyvä linnunradalla Et kai mihinkään matkalla
Kunnes tornistas näit valon kajastavan Kuulit sen laulavan Ja pedot kauaksi katosi Tuulet vapaana taas puhalsi
Ja vaikket enää uskonutkaan Aamu nousi uudestaan Vihdoin tajusit et kuitenkaan Koskaan ollutkaan yksin, Et ollutkaan yksin
Ja vuodenajat marssi ohi niin kuin sotilaat Ne poltti sillat, peitti tuhkalla maat Muttet kuitenkaan Hei sä et ollutkaan yksin, et ollutkaan yksin
Vaikket enää uskonutkaan Aamu nousi uudestaan Vihdoin tajusit et kuitenkaan Koskaan ollutkaan yksin, Et ollutkaan yksin
Ja vuodenajat marssi ohi niin kuin sotilaat Ne poltti sillat, peitti tuhkalla maat Muttet kuitenkaan Hei sä et ollutkaan yksin, et ollutkaan yksin
Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous. Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus. Jos kyseessä on lakiasia, tee lakiin perustuva poistopyyntö.
Jos pidät kappaleesta ja arvelet, että sanoituksista voisi olla muille hyötyä, voit linkittää sanoitukset sivuillesi seuraavasti: