Joosef: 1. Nyt matka vaivalloinen se viimein päättyy näin. Ja huokaista jo voinen, kun käymme kylään päin.

Maria: Oi, kiitos Jumalalle, nyt saamme syötävää ja pääsen katon alle. Voin siellä levähtää.

Joosef: 2. Niin, vaimo tiemme johtaa tuon suuren talon luo.

Ja valo sieltä hohtaa, se meille suojan suo

Maria: Jos saisi huoneen pienen, niin toivon minäkin

vaan vieras täällä lienen ja outo sinäkin.

Joosef: 3. Nyt rauha, herra teille! Kai huoneen pienimmän

te suotte yöksi meille, niin uupunut on hän.

Isäntä: Ei käy, kas kiertolaiset, ei meiltä sijaa saa. Vain Herrat sekä naiset me voimme majoittaa.

Joosef: 4. Pois kantamukset viemme, me emme tänne jää. Ja jatkuu pitkä tiemme näin ilman ystävää.

Maria: Myös tuolta valo loistaa ja kutsuu kulkijaa. Kun pyyntönsä hän toistaa, kenties myös avun saa.

Joosef: 5. On tässä mies ja nainen, hän lasta odottaa.

Majatalon emäntä: Käy talliin, muukalainen ja siellä nukkukaa.

Maria: On katto päämme päällä, se mieltä lämmittää, kun ihmiset on täällä, niin kylmiä kuin jää.

Joosef: 6. Nyt tuuli kaivon luona vain yössä yksin käy. Ja tallin pienen luona ei unta saavan näy.

Maria: Oi, kiitos Jumalalle, hän suojan meille soi ja tallin orren alle luo ystävien toi.