Ikävä jää seuralaiseksi kaipaavan, suveni tään, sen toivon vielä jatkuvan. Tahtoisi luovuttaa en pilven untuvaa, kun sateen hopeaa se helmalleen saa.
Niin sinäkin kuin muuttolintu lentäen, voit ilmoihin nyt nousta siivin kaipauksen. Katsellen lähtijää, kun iltaan himmeään soi laulut päällä pään nyt niin yksin jään.
Kun pilvet kaikkoaa kristallin kuultavaa, on taivas yllä maan syksy loistossaan, ja yhä varhemmin hämärä iltaisin pidentää varjojaan yli pihamaan.
Sinua en mentyä kesän nähdä saa, vain muistelen viimeistä hellää suudelmaa. Kun suljet uudelleen syliisi lämpöiseen, niin suven tuoksunkin, sen saan takaisin.
Ja silloin nähdä saan varjoissa metsien, aukeaa kummuistaan terät vuokkojen. Kun sateenkaaren nään, sen kultaan hohtavaan, luoksesi silloin jään ja aarteen saan.
Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous. Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus. Jos kyseessä on lakiasia, tee lakiin perustuva poistopyyntö.
Jos pidät kappaleesta ja arvelet, että sanoituksista voisi olla muille hyötyä, voit linkittää sanoitukset sivuillesi seuraavasti: