Olen oppinut elämään viisaasti, karusti, tähyilen taivasta, rukoilen Jumalaa, ja illansuussa kävelen pitkään, väsytän turhaa ikävääni.

Kun notkossa ohdakkeet kahisevat, ja pihlajanterttu on kypsyyttään raskas, minä sepitän hilpeitä lauluja kauniista, katoavasta elämästä.

Palaan kotiin, pörröinen mairea kissa kehrää ja nuolaisee kättäni. Sahan tornissa, järven rannalla loimuaa kirkas tulenliekki.

Harvoin haikara laskeutuu katolle, sen huuto rikkoo hiljaisuuden. Jos nyt koputtaisit ovelleni, en ehkä edes kuulisi.