Vihan huudot käytävillä, kovat kädet ympärillä Maahan painavat, nuo oudot vainoojat Häpeääni hukkumassa kasvot kiinni lattiassa Muilta piilossaa, toisten armoilla Kahlittuna virheeseen, lukittuna katseeseen Voimallas mua vaadit uskomaan, että voisin uskaltaa, juosta syliis polttavaan Ja otin askeleet sua kohti, kunnes hipiäni hohti Mikä teitä siinä pelottaa? Eikö erillainen olla saa? Jos maailma nyt kääntää selän, on saman tekevää jos elän Hohdan enää hetken enkä nää enää isää enkä äitiä