Ei nää illat ennen tuntunu näin pahalta, ku sain halata ja tiesin että rakastat. Ei must ollu ikinä tuntunu samalta. Sunkaa pystyn hetkeks tätä pahaa oloo karata. Oli kiva makaa vaa ja kattoo sua silmiin, olin rikkinäinen mut rakastit mua silti, sanoit että kelpaan. Oon hyvä just näin jotain sellast mitä en ite nähny must näit. Oli vaivatonta ekaa kertaa paikal olla. Kainalossa sanoit et haluut siin aina olla. Sanoin et en käsitä kuin paljo välitän, niin paljo et ei millään muulla ollu ees väliä. Vanottii et niin kauan ku elos ollaa, ei tulla eroo koskaa niin kauan ku elos ollaa ei tulla eroo koskaa

Ilman sua (sua,sua) ei oo mua (mua,mua) yhtenä iltana, yhtäkkii hiljasta. Et tullu kotii enää, mietin mikä vikana. Koitin soittaa mut puhelut meni vastaajaan. Varmaa vaa akku on loppu ei mitään vakavaa. En voinu syödä, en voinu nukkuu. Et koko yönä tai aamul kotii tullu. Olin tulla hulluks, sit puhelin soi ja poliisi soittaa, kerto et oot poissa. Se vei voimat, en pystyny käsittää miten noin vaa voi lähtee auto käsistä. Aloin täristä ja itkee, mite ei nähä enää, meiän piti loppuun asti yhes täällä elää. Nyt en ikinä tuu sua kädest pitämää ja must tuntuu et mä kuolen tähä ikävään, antaisin mitä vaa et voisin ajas palata, viel kerran halata, kertoo miten rakastan.

Ilman sua (sua,sua) ei oo mua (mua,mua)