Kun piti löytää taas luonnon ja luojan mahti, sillon mun mieleeni juolahti Vuolahti Siel missä syvyyksistä suojaansa suo Ahti, siel mis on tuulten ja tyrskyjen tuoma tahti Siel ittellensä mielenrauhan saa Risto Räbääjä tämäki, sielultani saariston lapsi Merelle vetää vereni, hei viekää mut sinne taaski! Ku tää maailma saa mut vaan skitsoks Laiturin laidalla mä nautin aamukaffit, kalliol, kukkulalla pajautin mallupaffit Sit kipasen pikaseen mettää hakee mustikoita ja matkan varrella moikkaan vastaantulijoita : "Hei moro!" Mun nimeni on Kaj Maaninen, kaveri kaikkien, kaima kaimaanien! Kun rantasaunas pesen viel viimese huoleni pois ni tunnelma taas turvallinen, taivaallinen

Kaarinan rannasta Sipoon selälle pitkin meren pintaa kiiri riimi kesälle, tälle omistettu olkihatun nosto, Isolahden sameista vesistä, unisista vesistä omin käsin kalastettu biisi, esihistoriallinen bittihiisi Meille nää sanansa aaltojen alta se lauloi...

On kaikki coolii ja fiilis on oikeen upee se vie viimesen katkeran mietteenkin Ja kun ne kysyy "Mist näit biisejä oikeen tulee?" Niin mä vastaan: "Vuolahdelta tietenkin"

Mä oon saariston lapsi meren äärellä, kaloi mul on haavis jo kaksi, veden äänellä sanoi Luoja lauleskelee, mä paljain jaloin askeltelen Tämä veri vetää meril, sydämeni uiskentelee hyväl kelil, oloni ku lehmä laitumilla, hyvil vesil, syvil vesil, Pyhä Lehmä laiturilla Ai ku hiljaa aika kylvää viljaa mun mieleen ja pikkuhiljaa uskaltautuu pikku kala mun viereen, Sanoo : "Hyppää virtaan, tule minun kanssa chillaa, chillaa täällä kohti iltaa, nouse illan tullen pintaan" Niin mä teen, ja illal syttyy majakkaani valo, päästän kalat haavist pakoo, alas kalaparvi katoo Ai ku kivaa hyppää pyörän päälle, lähtee polkee saarta kohti, se on mun koti, saan taas hyvii neuvoi onkeen! Mä kaadan kurkkuun rommii, tajuun, se vaa on niin, että meren päällä täällä Pyhän Lehmän valtaa onni!

Kaarinan rannasta Sipoon selälle, pitkin meren pintaa kiiri riimi menneelle kesälle omistettu karvalakin nosto, Isolahden sameista vesistä, unisista vesistä omin käsin pilkitty biisi, esihistoriallinen bittihiisi Meille nää sanansa aaltojen alta se lauloi, kuiski ja sihisi

Kun piti löytää taas luonnon ja luojan mahti, tuli mun mieleeni tietenki Utö Sinne mis tuulten ja tyrskyjen tuoma tahti mä tahon tallustella tanssittaa mun tyttöö Mä pyörittelen suussani kullan keltast heinää ja mietin: kuka piirsi riimuja mun teltan seinään? Pimees yös ku kaipaan jo vähän takas aamua, nukahdan miettien, et joku rakastaa mua

Nyt kurssi kohti etelää ja kohti ulkosaarta! Ei meininki oo vetelää, ei tarvii ulkomaata et voi nauttii kuumast auringosta, huumaa nautinnosta Kerään energiaa, aion yötä myöten ulkon maata Aamul sitte kaffet keitän pihal trangiassa, pois ajatukset ahneet heitän vihan vankilasta Tää on ylistys lomalle, sekä ajalle omalle, heitä reppu selkään, frendi reppuselkään, perse olalle!

Kaarinan rannasta Sipoon selälle pitkin meren pintaa kiiri riimi kesälle, tälle omistettu olkihatun nosto Isolahden sameista vesistä, unisista vesistä omin käsin kalastettu biisi, esihistoriallinen bittihiisi Maaninen, Pyhä Lehmä ja Ylpee Isäntä äänesti kesälle: Jaa!