Taas sunnuntai aamu saa sut liittymään joukkoon harmaaseen kirkonkellot sua johdattaa kun parvelle saavut sä valkoisen kaapusi kaa nyt olet siinä vaikka kukaan sua siinä ei nää

Taas valkoisen pilven taa jää aurinko vuoroaan odottamaan se pelkää tätä maailmaa sen hiljaista ääntä ei joukosta voi erottaa sillä jäänyt oot elämässäs huoneeseen yksinäiseen vai jouduitko kellariin, jonne valoa ei näy ei siellä valoa näy

Kertosäe: Hei kuorotyttö minne laulusi jää taivaan tuuliin se parvella taas häviää jos et jaksa sä pois esirippua nostaa joka peittää sut katseilta niinkuin sua ei ehkä olisikaan Hei kuorotyttö miksi laulun mä teen siitä pääsi kun työnnät sä pensaaseen ehkä tahdoin vain näyttää ettet onnistukaan sä maailman kaikilta katseilta piiloutumaan

Sun edessäs seisoo hän joka saa sun sydämes läpättämään kai tahtoisit enemmän kuin (hyvää huomenta mitä tänään lauletaan) mutta olet vain hänelle ääni hiljainen ääni niin hiljainen, ettei sitä kuulla voi kukaan kuulla ei voi

Kertosäe: Hei kuorotyttö minne laulusi jää taivaan tuuliin se parvella taas häviää jos et jaksa sä pois esirippua nostaa joka peittää sut katseilta niinkuin sua ei ehkä olisikaan Hei kuorotyttö miksi laulun mä teen siitä pääsi kun työnnät sä pensaaseen ehkä tahdoin vain näyttää ettet onnistukaan sä maailman kaikilta katseilta piiloutumaan

Ja viimeisen virren jälkeen pois parvelta äänet katoaa palaat huoneeseen yksinäiseen jonka ovea viikkoon taas auki et sä saa

Kertosäe: Hei kuorotyttö minne laulusi jää taivaan tuuliin se parvella taas häviää jos et jaksa sä pois esirippua nostaa joka peittää sut katseilta niinkuin sua ei ehkä olisikaan Hei kuorotyttö miksi laulun mä teen siitä pääsi kun työnnät sä pensaaseen ehkä tahdoin vain näyttää ettet onnistukaan sä maailman kaikilta katseilta piiloutumaan