Kannolla Yona LYRICS

Kannolla

Yona

Istuin kannolle ja itkin, enkä tiennyt edes miksi. Katsoin taivasta, annoin padon murtua vaan, murtua vaan.

Istuin kannolle ja itkin, kai mä tiesin ehkä siksi, kun mä näin kaiken lahoavan, rakkauden hajoavan.

Istuin kannolle ja itkin, metsä keinutti ja mietin: ehkä elämä kantaa, ehkä se kantaa kuitenkin.

Sä olit rakentanut muurin, enkä mä löytänyt porttii ja mä painauduin sitä vasten, kylmää, kylmää.

Vielä kiivetä koitin, aina pudoten vaan. Sitten jääin siihen maahan, jäin sun varjoos vaan, lakoamaan.

Niin mä mullaksi muutuin, suru heitteli heteet, kyyneleet kasteli maan, mussa uudelleen heräs kasvamaan.

Ja mä kasvoin ja kasvoin, kunnes näin sut yli muurin: olit jo vieraalla maalla, ei mä en kuulu sinne, en kuulu sinne enää.

Istuin kannolle ja itkin, metsä keinutti ja mietin: ehkä elämä kantaa, ehkä se kantaa kuitenkin.

Istuin kannolle ja itkin, olin niin pieni, taivas suuri. Kai mä irti päästin. Linnut lohdutti mua. Suopursu tuoksui. Tuuli pyyhki kyyneleet.

Laita Yona soimaan ja ratko päättelykykyä kehittäviä tehtäviä. Ratkaise tehtävä ja näe miten pärjäsit muihin verrattuna. Toimii suoraan nettiselaimessasi!

Löydätkö sen yhden ja ainoan oikean ratkaisun?

Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous.
Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus. Jos kyseessä on lakiasia, tee lakiin perustuva poistopyyntö.

Jos pidät kappaleesta ja arvelet, että sanoituksista voisi olla muille hyötyä, voit linkittää sanoitukset sivuillesi seuraavasti:

<a href="https://lyrics.fi/yona/kannolla">Yona Kannolla -kappaleen sanoitukset</a>