syyt toit mulle aamuihin syyt auringon kalseisiin raunioihin yön hiljaisuus meihin resonoiva ikuisuus tää kaipaus loppumaton suuri avaruus näin nostat mut korkeuteen pois huoneestain näin leijailemme kirkkauteen

korjaat marjat mädäntyneet ja niin, viinin raikkaimman niistä teet meet mun pyhimpään huoneeseen sulle vaan, sulle vaan, palaa alttarillain suitsukkeet

patsulii jasmiinii sun tuoksus vie mut taivaisiin kauas valoihin en enää tahtoiskaan takaisin ei ei ei ei ei ei ei ei

syyt toit mulle aamuihin syyt auringon kalseisiin raunioihin