[Kertsi: 219osok] Herään aamust katon omii käsii mietin onks tää todeillista vai peli jonka pleaan läpi ei sil välii, mä vaan seuraan kässärii hoidan oman roolin ja odotan mun päättärii etin vikoja, mut vika on mun päässäni tänne mä halusin, mut nyt ku mä oon täällä ni ei tääkää kelpaa, haluun extraa millon muistan elää jos aina vaa streassaan

[Verse 1: 219osok] Ne sanoo muista olla kiitollinen elämästä mä oon kiiitollinen tästä vasta vuoden päästä tulevaisuus tuntuu hyvältä mun päässä mut tää hetki painaa sen takii enoo läsnä sitten suljen mielen, puhelimen hetkeks enoo vieres enää samal taval henges en halu kuulla todellista ajatusta mä piiloudun nettii ja jätä kaiken kesken aivosumu, univaje, mukan on myös yks pahe etten tunne tätä painet unissaa mä sain sen mikä hereillä on hukas siks nukun aina ku vaa saan luvan matkustan sänkyyni sammummaa ammulla karjun taas ku emmä saanukka unta vaan huutaa nää ajatukset saa mut kunnolla lukkoo tää tunnetila tekis mieli tuopilla huuhtoo

[Kertsi: 219osok] Herään aamust katon omii käsii mietin onks tää todeillista vai peli jonka pleaan läpi ei sil välii, mä vaan seuraan kässärii hoidan oman roolin ja odotan mun päättärii etin vikoja, mut vika on mun päässäni tänne mä halusin, mut nyt ku mä oon täällä ni ei tääkää kelpaa, haluun extraa millon muistan elää jos aina vaa streassaan

[Verse 2: Juno] yo, aina stressaa onks valtion kans tilit tasan ettein lego linnaa tarvis aina alust asti kasaa mietin päässäni onks tää parast mihi pystytään ku joka puolel maailmaa jengi soihtuja sytyttää synnyttää kysymyksiä jengin mielentilasta joku leikkii rikasta, se on mulle mielenvikasta sielumaisemaa ku ite landel naisen kaa suurin onglema et miten lapsii paimentaa haluu extraa, haluun mäki suurii ja potkikaa vittuu koko sensuuri ja turhat ajatukset jotka pilaa moodii ja tää o raakaa elämää, eikä mitää coolii ja shampanja duurii, vaa monen viikon kuurii ja täs on tehty psyykkeen kans vitusti duunii je et oo jollai tavalla edes selväjärkinen unelmat mun sydämmeni särki

[Kertsi: 219osok] Herään aamust katon omii käsii mietin onks tää todeillista vai peli jonka pleaan läpi ei sil välii, mä vaan seuraan kässärii hoidan oman roolin ja odotan mun päättärii etin vikoja, mut vika on mun päässäni tänne mä halusin, mut nyt ku mä oon täällä ni ei tääkää kelpaa, haluun extraa millon muistan elää jos aina vaa streassaan