Pyhitys

1. Ei nöyrää lapsenmieltä Vain sattumalta saa. Ei tuskatta voi Herra niin perin pelastaa, Ett' aina henkivirrat Sydäntä hallitsee Ja henki aatoksissaan Jeesusta katselee.

2. Jos Herra tahtoo tehdä Sun Aabrahamikseen, Saat Iisakkisi viedä hänelle uhrikseen. Se tuntuu – uhrikuolo, Ja Raakel ihana Kun kerran haudatahan, On tuska polttava.

3. Vaan sydäntä jos viiltää, Kun uhri vaaditaan, Kun kaikki – oma henki Myös alttiiks annetaan, Niin suurempi on riemu, kun Herran käskystä On uhrattu ja saatu Todistus häneltä.

4. Jos Jeremian lailla Sä ahdistuksissas. Oot lohdutusta vailla, Niin katso, murheistas Kuin Jaakobille vainen On maasta nouseva Tie kirkas, taivahainen, Jeesuksen uskossa.

5. Myös Aaron vaiti kantaa, Kun Herra kurittaa Ja murheissaankin antaa Hän laille kunniaa. Niin kalliit sulle myöskin Ne olkoot käskynsä! Sä kärsi rukouksin Ja kiitä nöyränä.

6. Mä murheen lainehilla Nään kaaren ihanan Väreillä hohtavilla Pilvissä loistavan. Se lupaus on Herran, Mi uskoss' opettaa, Ett' hyväkseni kerran Hän murheen lopettaa.

7. Ei tyyntä lapsenmieltä Vain sattumalta saa; Ei tuskatta voi Herra Niin perin pelastaa. Vaan kautta kyyneltulvan Käy pyhityksen tie, Siks' että unelmamme Vain Jeesuksehen vie.

Emil Gustafson C, g1