Seinässä lukee, ettei parvekkeella polteta. Sä lähdet ulos, jälleen uusi sävy hiuksissa. Kun tuuli levoton, kongeissa käy, Ei ennustuksissa muutosta näy.

Ne tekee satamassa jotain suurta tornia Kiveä, Kromia ja teräslasikattoja. Ja laiva sinkkuja Tallinnaan vie, Huuruihin merelle, pois minne lie.

Ja kun sä kuljet siellä, yksin Neiti etsivä Kun etsit olemassa oloon jotain järkeä, Ja kun on kylmä, eikä mitään tahdo löytyä Vielä ei uupua saa, Ei luovuttaa.

Sulla on lompakossa yhä kuva miehen sen, Sillä on nyt jo joku helpompi ja hiljainen, Joka ei takkuja tunteisiin tee, Joka on kaunis ja vaan hymyilee.

Sä ehkä mietit ettei tule toista oikeaa, Ja maailmasta enää murusia lohkea, Kun Oljenkorret on käytettu pois, Tai vielä sattuman vaatia vois.

Siis kun sä kuljet siellä yksin neiti etsivä. Etsit olemassaoloon jotain järkeä, Ja kun on kylmä, eikä mitään tahdo löytyä, Vielä ei uupua saa.

Siis kun sä kuljet siellä yksin neiti etsivä. Kun Etsit kosketusta, katsetta ja lämpöä. Vielä ei uupua saa Vielä ei uupua saa.

Kaupungin yössä vaeltaa niin monta muuttujaa. Niin monta eksynyttä puolitiehen juuttujaa, Jos luoja on niin mua se johdattakoon, Mä haen kunnes sun luonasi oon.

Kun sä kuljet siellä yksin neiti etsivä. Mut Etsit olemassaoloon jotain järkeä, Ja kun on kylmä eikä mitään tahdo löytyä, Vielä ei uupua saa.

Siis kun sä kuljet siellä yksin neiti etsivä. Kun etsit kosketusta katsetta ja lämpöä, Säilytät unelmas ja pidät niitä hengissä, Vielä ei uupua saa, Ei luovuttaa.