Mitenkä nähdä maailma sellasena kun se on? Ilman omia tulkintoja sellasena kun se on Mitenkä nähdä kosmos sellasena kun se on? Ilman niit omia määrittelyjä sellasena kun se on Muistatko kuka sä oot ennen tätä kaikkee? Ennen ku samaistuit ja muutuit sun selityksiksi Muistatko kuka sä oot ennen tätä kaikkee? Paljon ennen kysymystä miksi

Et nää maailmaa sellasenaan, kun se on vaan omien määrittelyjes mukaan Mitenkä tajuta puuttuvaa tai alati muuttuvaa kuvaa? Joskus vaan kai hajoamalla onnistuu tajunnan ovia raottaan Se näyttää mitä voi saavuttaa ja varottaa mitä kadottaa Se voi janottaa tai lahottaa, kun on kysymys kadonneest yhteydestä Montako siltaa sortuu liiallisesta ylpeydestä? Selitykset seilaa ympyrää sen pinnalla kiikkuen Oot käsitteiden orjana omasta käsityskyvystä riippuen Ja ne kysymysmerkit ei anna arvoituksen tuntua Se on rajaton määrä hämmennystä, mistä tää kaikkeus kumpuaa? Miten sanoilla voiskaan määrittää mieltä tai sen murtumaa? Kovin kapeeta pitää avautunutta ihmistä hulluna Niin monia tietoisuuden tiloja, ei me tunneta jokaista portaalii Eri todellisuuksia vaikka samassa kaikkeudessa me oltaskii Aikamatkalla menneen tai tulevan ansassa ollessansa On niin helppoo hukata korkeimpansa

Voit kohdata maailman vaan sillä levelillä millä oot kohdannu ittes Sun traumat ja arvet soi sillä volumella millä oot ottanu hittei Sun vointi ja kyvyt on sitä luokkaa millä tasolla oot hoitanu ittees Oot pohjasta pintaan sitä mitä sun lävitse virtaa

Jos on sanojen ulottumattomissa kuvailla kokemaani On nää pirstaleita siitä kuka mä oon luullu mun olevani Ei vieläkään ymmärrystä mikä on tää kosminen aivovuoto? Miten voitas määritellä jotakin miltä puuttuu muoto? Yks muuttuu kaikeks samalla palaten takasin yhdeks Välimatka kaiken välillä jää yhtä pitkäks ku lyhyeks Aina joskus kohdatessamme signaalit saattaa sulautua Jos sun elämä on osana mua niin ehkä mun elämä on osana sua Sielujen sinfoniaa vähän ku paljaat jäljet lumessa Kaikkeus autotunessa avointa kirjaa hereillä unessa Sisäinen puhdas symmetria, kun valo piirtää ymmärrystä Ikuisuuden keskipiste siinä mitä on nyt ja täs Katumuksen kaktuspuusta tajunnan ajaton tajuttomuus Ajattomuus ei voi jaksottuu, tää rajattomuus on absolute Kun puhkotaan muistikuvat me aletaan virrata Sanat siltana mutta sanoista irrallaan ku nirvana

Voit kohdata maailman vaan sillä levelillä millä oot kohdannu ittes Sun traumat ja arvet soi sillä volumella millä oot ottanu hittei Sun vointi ja kyvyt on sitä luokkaa millä tasolla oot hoitanu ittees Oot pohjasta pintaan sitä mitä sun lävitse virtaa