Juna vei nyt viimeisenkin ystävän Läheisilleen nään heidän menevän Aika paljastaa Kylmän totuuden Pelko nostaa päätään tunteet turrutin ja ympärille muurin rakensin Aika menny on Nyt ei oo pokkaa soittaa Konveisiin taas Aina tää Yllättää Yksinäisyys eikä voi kuin toivoo et selviin joulun yli Pimeään, viereen jää Yksinäisyys eikä voi kun toivoo et selviin joulun yli Lumikuuro peittää kuutamon Tuolla tähtisade valaisee asunnon Mun ois pitäny, mut mä päädyin vaan Katulampun kiilaan katsomaan Kun ikkunoissa valo loistaa läpi yön Ei oo ketään kelle voisi soittaa Konveisiin taas Aina tää Yllättää Yksinäisyys eikä voi kun toivoo et selviin joulun yli Pimeään, viereen jää Yksinäisyys eikä voi kun toivoo et selviin joulun yli Juna vei nyt viimeisenkin ystävän Läheisilleen näin heidän menevän Muakin ootetaan vielä aika koittaa ja kaduille taas Aina tää Yllättää Yksinäisyys eikä voi kun toivoo et selviin joulun yli Pimeään, viereen jää Yksinäisyys eikä voi kun toivoo et selviin joulun yli