Laavun varjossa elämältä hiljaa kyselen miksi tietää en saisi minä salaisuutta sen voiko välttää mä kylmän löytää pelkän aurinkon vastaus mulle on räikeessä nuotion
hiljaisuus huutaa kaikuna vatsaan vaan tähdet ne taivaalle jää hiljaisuus huutaa pitelee lastaan jää siihen nyt lepäämään
Ikihonkikko ympärillään hiljaa kuiskailee meneisyyttä se kanssani kai hetken muistelee yötä kuunnellessani minä vihdoin oivallan elon tiedän mua tiedolta suojaavan
hiljaisuus huutaa kaikuna vatsaan vaan tähdet ne taivaalle jää hiljaisuus huutaa pitelee lastaan jää siihen nyt lepäämään
Männykuori on käden alla kauniin roheaa tuulen kuivuuden sateen yön ja päivän muovamaa suurin kauneus sen siirtyi aikaan pohjoistuulien liman niitä se ei olis sellainen
hiljaisuus huutaa kaikuna vatsaan vaan tähdet ne taivaalle jää hiljaisuus huutaa pitelee lastaan jää siihen nyt lepäämään
Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous. Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus. Jos kyseessä on lakiasia, tee lakiin perustuva poistopyyntö.
Jos pidät kappaleesta ja arvelet, että sanoituksista voisi olla muille hyötyä, voit linkittää sanoitukset sivuillesi seuraavasti: