Kuinka yö meni pois, kun miehenä menit kadulle huutaan. Kaikki tunsit sä vai, kaikki joilla on arvoo. Päädyit yksin kotiin, tytöillä oli loppunu jo työt, Liisa kertoi. Kuinka yö meni pois? Vastauksen heität kai vessaan, katsot perään, huuhtelet.

Kuinka yö meni pois, kun itkettiin samallai ku tähdet. Sanat heitettiin ilmaan, istuttiin ja huudettiin "Ka-bow!" Noukittiin kyyneleet, vaatteisiin ja harsoon. Oltiin ihmisii, kumottiin kiloittain historiaa, varmaan turhaan.

Kuinka yö meni pois, kun sairaus sai ekan asteen. Sairaala käännettiin, sut nosti maasta kattoon. Ruiskeita jaeltiiin, sä sait tuplat, kunta tarjoo. Valkosen hiiren näit, ja enemmän jos pidetään listaa. Sä synnyit uudestaan.

Puhtaat sairaalat on nielly sut kymmenen kertaa. Vertaat elämääs johki tyyppiin joka liikkuu. Liikkeet sinänsä pahentaa vaan sun tilaas. Kestä tämä yö, niin kestät huomisen ja seuraavan edelleen, joo.

Kuinka yö meni pois, kun oot kylmä ja liikemies. Merellä pelleilet, maalla oot vaan vaivaks. Siirrät siirtoja, silmissä keksijän kiiltoo. Et sä kyllästy jo? Mikset ano siirtoo unelmistas pieninpään.

Kuinka yö mennä vois, muuta ku unetta ja numeroin. Sen minkä tiedät jo on hyödyks, sovella se nopee. Vaimos on 55, itse sait jo kultakellon. Ajatus et kuolis pois taitaa olla sulle herkkuu. Herkkuu!

Kuinka yö meni pois? Kadulla, sä tiedät sen. Ikkunoita kattelin, varmaan sadannen kerran. Puille juttelin myös, ne vastas monta kertaa. Ihmiset söi ja joi, nojas tuoleihin, teevee, sitä samaa aina vaan.

Ulkona näin jokusen, pari löysää perää, monta deekuu. Vihlovii sanoja söin, vaan siit ett en elä linjaa. Oo mun pääs oli sää, joka kaipaa rauhaa. Ehkä jotenkin voin antaa toiveita tai saada niitä.

Miten pää meni poks? No se meni ihan tosta vaan. Panin kamaa putkeen, suoneen meni hillumaan. Parit paukut kans, jo rupes maailma katoo. Mä muistan sen naurunkin, kun ne vei mut pois syvään mustaan makaamaan.

Nyt mä vaan sekoilen, kävelen katuu, pysähtelen juomaan. Ihmiset ei tee mitään, enkä mä, en mä haluu. Olin kai minäkin pienenä aika hilpee, nyt mä jarrutan, mut jarrut ei oikein taho, ei taho pitää.

Miten sä kiinni jäit? Oh no, en mä tiedä, en. Ehkä mä mokasin, käytin liian kuumaa fyrkkaa. Joo, kyl mä ymmärsin, mut liian myöhään. Se mitä sellista nään, se on pallo jalas, 12 kiloo, oi ei!

Miten mä selitän sen, kaiken turhan joka koskee ihmistä itseään. Ketä mä syyttäisin, sua, perhettä, aikaa, itteeni tai systeemii. Mä oon merkitty jo, joka puolella on leima. Virhe on tehty jo, teen kai lisää, tie on selvä ja hirvee.

Kuinka yö meni pois? No se hiipi pois ilman meluu. Taas sain kirjeen, jonka sävy loi rauhaa. Kauniisti kirjailtu, naisen kädestä pyyntö minullekin. Kirjoitti siitä vaan, et armas on muukin kuin maa ja taivas.

Kuinka yö meni pois? No en nukkunut sitten yhtään. Kattelin pöytää vaan, siirsin sananpaloja päästä papruun. Odotin kertojaa, joka ihmisessä vapaana asuu. Soittelin torvea, josta en tajunnut, enkä keksiny loppuunkaan mitään. Allright!