Heitin veteen pienen kiven ja se särki kuvani oli vastarannalla lapsi joka minua seurasi hänen polvihousunsa taskuun eivät kivet mahtuneet ja pienet polvensa olivat verille kaatuneet tuo poika mulle viittoi kädessään kaarnan palanen hän halusi lähettää sen yli veden mutkaisen tuo viesti joka lähti ei saapunut milloinkaan ja tuo suuri vesi peitti huutomme pauhullaan

kerjäläisten valtakuntaan eivät herrat saapuneet eikä yli suuren veden hätähuudot kuuluneet kerjäläisten valtakuntaan pääsee kaarnalaivalla vain se mikä hukkuu ja mikä säilyy sen pidän omanain

tuli taivaanrannan takaa tulivaunulla muukalainen se laskeutui vastarannalle viereen pojan resuisen ja poika vaunuun nousi käsiään heiluttaen näin poistui tulivaunut meidät erottaen mä tulen tähän rantaan taas yhä uudestaan ja heitän veteen kiven joka kuvani musertaa mä istun iltaan asti vain hänta oottaen tuo rääsyläinen tietää jotain mitä tiedä en

kerjäläisten valtakuntaan eivät herrat saapuneet eikä yli suuren veden hätähuudot kuulunet kerjäläisten valtakuntaan pääse kaarnalaivalla vain se mikä hukkuu ja mikä säilyy sen pidän omanain