hei äiti pyydän anteeksi kaikkea, anteeks et elämä mun kanssa ollu vaikea, saanu sut äiti liian monta kertaa itkee, pyydän anteeks et oot mun takii täältä joutunu lähtee, tääl sun oma tyttö ja täälä sulle kirjotan, äiti kaikest huolimatta tiedäthän sua rakastan, oon tehyny tyhmii juttui, oot joutunu pettyy mut lupaan sulle nyt voit pään nostaa pystyy, olet äiti tärkee ja kyl mä lupaan muuttuu, nuorena elämä vaan vaikeelta tuntuu, oon ollu tosi ilkee, oon huutanu ja lähteny, mut aina äitin syli, sinne oot mut kätkeny, puolustanu aina vaikka vika oli mussa, opettanu että pidä turva jumalassa, en oo paras tytär ja tiedän sen itsekkin, oot mun äiti minne ikinä mä lähdenkin

hei äiti muistaks sä vielä miten yhessä pelleiltiin, yhessä monet itkut itkettiin ja olit aina siinä kun sua tarvittiin, olit aina pitämässä kädest ja eteenpäin ohjaamassa et koskaan hylkäämässä, mua ja mun broidii nii hyvin hoidit ku vaan kykenit vaikka sairas olitki, ei en sua syytä, en siitä että meidät jätit vaikka sanoit ettet lähtis täältä vielä pitkään aikaan, mut joo elämä ottaa sen minkä antaa, mut en vaa välil pysty kantaa tätä surua minkä jätit hankaa, sydäntä raastaa tää, tyhjyys saa mut välillä pinnan alle painaa, mut sä annat mulle voimaa toiselta puolelt koska tiedän että sä pidät musta huolen etkä hylkää mua vieläkään, edes silloin kun kaikki kaatuu, silmis mustenee enkä etenee ja itsetuho painaa mielen alas enkä pääse nousee, siis äiti pliis miks et vaan vois tulla takaisin niin sua halaisin, muistuttaisin et sua vieläkin rakastaisin enkä oo unohtanu meitä, suojaa mua, meidän yhteisii retkii, meidän kalliita ja rakkaita hetkii

ne tyhmät asiat, oot huolissasi ollu ja illal perää soittanu jos himaa en oo tullu, monesti ollaa naurettu, tehty juttui tyhmii, jos joku vaivaa saan sulta neuvoo kysyä, olen nuori vielä mut tiedän mistä puhun, kun sanon musta tulee jotai luota äiti muhun, tytär tarvii äitii ja siinä sä onnistuit, nyt mä ymmärrän sillo oikeesti huolestuit, kuulit et mä oon sairaalassa, mä hyppäsin katolta mut sinne tulit heti ja olit tietty tukena, ja ei aina löydy sanoja, enkä osaa päästää lähelle mut parasta vaan tahdot tällekkin tyttärelle, näit mun pahan olon vaikka sanaakaan en sanoisi, se pieni tyttö vaan niin aikaisin katosi, vasta eilen mut sänkyyn peittelit ja luit iltasadun, seuraavana aamuna huomasin maailman karun

ne ajat ku sairaalassa makasit, happilaite naamalla et hengittää jaksaisit, muistan sen ikuisesti miten tuskissasi välil huokailit kun ei enään mikään auttanu, niin kauan tuo sairaus on sua rasittanu, sisäsesti haavottanu ja isänki sydämmän sirpaleiks muuttanu, sillo en tajunnu että voisit siihen oikeesti menehtyy, ja siks vielä tänäkin päivänä sitä kadun et menin sulle huutaa, en kato telluu ja ne kerrat ku jätin tulematta tai suutuspäissäni puhumatta lähin ja sut jätin mun perää kattoo, voitko vielä mulle anteeks antaa ja mua vielä sylissäs kerran kantaa, halata ja hymyillä sanoo et ei se haittaa ja laittaa sun kätes mun olkapäille, sanoo et vielä me nähää kun jaksat vaan oottaa niin sekin päivä koittaa, mut ku ei voimat riitä näitä haavoja hoitaa, pala sydämestä puuttuu ja vaikka tiiän et sinä päivänä kaikki muuttuu kun sut nähdä saan, ja syliis nukahtaa, enkä ikään enään laske irti susta, koska äiti sitä palaa mun sydämestä, en enää haluu hukkaa koskaan

anna äiti anteeks mä tosissani välitän, ei oo vaa ne samat välit kyl sä sen käsität, liian pitkälle menny sä haluut vaan mun parasta, mut haluun sulle kertoo äiti sua rakastan, muistatko vielä istuin sun sylissä, en ollut yksin koskaan olit aina siinä vieressä, sit kasvoin siitä vähän enkä tullukkaan lähelle, se oli sulle isku rintaan tosi syvälle, niin monet itkut mun takiani itkit ja iltarukouksessa enkelit perääni pistit, kun ryyppäsin niin kovaa sä et tietäny edes kaikkee, enkä mä en syytä sua siitä että lapsuus oli vaikee, tein omat valinnat ja myönnän että mokasin, olin niin pieni ja luulon että osaisin, äiti rakastan sua vaikka en osaa sitä kertoo, suojele tätä tyttöö pientä ja hentoo