Laulahan sie, ylen sankea priha se laulu ko siell yhess laulettii, se jokkantii.

Mie ko läksin Syväriltä sottaa, en mie uskont toisten puhheisii. Päähäin koitin suikkaa sekä pottaa, enkä sortunt suurii haaveisii. Päähäin koitin suikkaa sekä pottaa, enkä sortunt suurii haaveisii.

Iltayöstä mie pusikossa hiivin, pääni iskin mäntyyn Karjalan. Tuskissain mie oksat puusta riivin, silloin näin tuon tytön ihanan. Tuskissain mie oksat puusta riivin, silloin näin tuon tytön ihanan.

Kaunis oot neito Moskovan, siuta rakastan, siuta halajan.

No, silviisiihän se pittää. No, mitä muuta hää siul haasto ? Virka iha vappaast omaks venäjäks.

Majtovarish Gag ki patsi varets kuiskas mulle tyttö Moskovan. Maladaja vot, vot risupushka, lemmentushka syttyi rinnassain. Maladaja vot, vot risupushka, lemmentushka syttyi rinnassain.

Jabretoshka kerro rakas koshka saanen suudella rusohuulias ? Njet, njet brihas, spasiba älä täällä, tuoll on pushka siellä harasoo. Njet, njet brihas, spasiba älä täällä, tuoll on pushka siellä harasoo.

Kaunis oot neito Moskovan, siuta rakastan, siuta halajan.

No, miten siin sit käi ku tull tää rauha ? Näit sie sit ennään siu Olgaas ? Tulik siul ees ikävä ?

Vienan kauniin Karjalaan jäi Olga, sankarpoika puhkes kyyneliin. Jossain kaukaa vällee itkee Volga, rakkaus on rajatonta niin. Jossain kaukaa vällee itkee Volga, rakkaus on rajatonta niin. Jossain kaukaa vällee itkee Volga, rakkaus on rajatonta niin !