me ollaan ihmisii, olentoja syntisiä kyltymättömiä, kiellettyjä omenoita jyrsiviä seittemän syntii, tuttuja kaikki pakkasherra puree, vaikka ois untuvatakki pullonhenki näyttää korkin alta sulle kieltään attitudee tulee, mut toi vallantunne viedään pahan päivän päätteeksi pahat unet viel näät karman kylmä koura kaikki salaisuudet tietää salaisuuksii ja kylmii säätöjä, voidaaks sopii, et tää biisi toimii synninpäästönä, koska mä oon huono sanoo 'sori' ja ruikuttamaan sinulle oikein vai väärin, mun pääni on mun raatihuone kanna sun vastuus, äläkä morganeis piipitä mut on opetettu sillee, et pojat ei pillitä ainakaa me suomijannut te voitte juonia, mut vaa herra voi tuomita mut

mä saatan hymyillä vaikka sattuu joskus mietin, et miten tän annan jatkuu jos pomppii ruusuilla, sen piikit voi jättää jäljet jotka ei lähde koskaan pois

jossain vaihees on vedettävä raja kii tiedän et se tulee tiputtaa mut tatamii sillat on palavii, ne palaa niinku napalmi tänään mä päästän mun syntini vapaaksi haluun puhdistaa mun sielun, tää on mun saarnatuoli tuntuu ku sisäl kiehuu, tänään oon vapaa huolist liian kauan demonit riivannu pääni sisällä tuntuu, et mä sekoon tänne, henkeä pidätän mä koitin selvitellä päätäni päihteil ja viinal nuoree ikää kai nähny vähän liikaa nähny ku äiti spiidaa, huolissaan valinnoistani kohtasin ongelmat, enkä lopeta ennen voittamist ulospäin ne näki pelkästään mun hymyn vaan vaik pään sisäl tää elämä oli tyly maa mut mä nostin mun pääni ja päätin toisin elää tääl kaikki kuolee, mut harvat muistaa elää elämää

mä saatan hymyillä vaikka sattuu joskus mietin, et miten tän annan jatkuu jos pomppii ruusuilla, sen piikit voi jättää jäljet jotka ei lähde koskaan pois