Oli ankea perjantai-ilta kadut tuntuivat ahdistavilta olin matkoilla uupunyt työstä kuljin etsien lohtua yöstä krouviin astuin

Hetken yksin vain istua tahdoin krouvi täyttyi, no minkäs mä mahdoin näki tyttö kai tyhjänä tuolin pyysi istua jos mä nyt huolin vain

Tunnin, kaksi mä kuunnella jaksoin

hänen huoliaan, laskun jo maksoin kun hän itkien pyysi: "et mennä saa"

Hänen silmänsä kosteina kiilsi omaatuntoa oudosti viilsi hetken olkaani vasten hän nyyhki nenäliinaani silmänsä pyyhkien

Kyyneleet, nuo surun katkerimmat kyyneleet kyyneleet, vain sydänsuruina ne kimmeltää kyyneleet, nuo tuskan huojentavat kyyneleet kyyneleet, ja mieli helpottunut jälkeen jää

Kuulin menneestä kihlauksesta kuulin onnesta, rakkaudesta elin myötä nuo ihanat päivät joista kyyneleet jäljelle jäivät vain

Ilta päättyi ja tilasin taksin vielä hotelliin lähdimme kaksin koko yön häntä aamuun mä kuuntelin

Niin me istuimme mies sekä nainen oli suhteemme niin erilainen etten voinut ees aatella muuta kun vain olla ja istua kuunnellen

Kyyneleet, nuo surun katkerimmat kyyneleet kyyneleet, vain sydänsuruina ne kimmeltää kyyneleet, nuo tuskan huojentavat kyyneleet kyyneleet, ja mieli helpottunut jälkeen jää

Kyyneleet, nuo surun katkerimmat kyyneleet kyyneleet, vain sydänsuruina ne kimmeltää...