Viel vuortenhuiput kultaa ruskon vyö jo laaksot varjoon jää. Pian karjamajan ylle laskee yö maa himmertää. Pois pyyhkii päivänhämyn hiljaisuus ja unta varrotaan. Nyt läsnä pyhä iankaikkisuus on kaikkivaltiaan. Oi kätke rauhaas Isä taivainen taas lapses arka, levoton. Suo turvaks enkeljoukko valkoinen sen voittamaton. Jos käsket tänä yönä täältä pois sun valkeutees vie. Sun armos Herra suuri on on rakkautes loputon. Sua kiitän Valtias.