Muistojen tie minut Hawajiin vie. Kän tunne ei maata ei ymmärtee saata mitä Hawaji tarjoaa. Siell' elo on huoleton. Siellä hempeimmät immet on. Siel' ei tunneta talven tuiskua tuulta, lämpöä auringon.

Yössä siellä vienosti ain' banjot soi. Hawajin immet kauniisti näin karkeloi. Kaikki kilvan rientää vaan sinne kun he tietää saa, et maista ihanin on Hawaji.

Peivä kun laskee ja illaksi käy. Halki viidakkomätsien Impo käy ätsien pikkuista Lolaansa. Siel' ei vaatteita kellään näy, vaan he kaislat vyöllä käy. Elon kuumimman karkelot heillä on siellä osanaan.

Yössä siellä vienosti ain' banjot soi. Hawajin immet kauniisti näin karkeloi. Kaikki kilvan rientää vaan sinne kun he tietää saa, et maista ihanin on Hawaji.

Impolla banjo näin kutsuen soi: ”Oi sä armahin Lola mun tahdotko olla omenani ainiaan.” Lola vastaa: ”Kyllä oi.” Ei enää Impon banjo soi, kun Lolaansa hiljaa, kun hän tuo liljaa kantaen telttaan toi.

Yössä siellä vienosti ain' banjot soi. Hawajin immet kauniisti näin karkeloi. Kaikki kilvan rientää vaan sinne kun he tietää saa, et maista ihanin on Hawaji.

Kaikki kilvan rientää vaan sinne kun he tietää saa, et maista ihanin on Hawaji.