Ei tarvet manailuun, sit ku on vanha käki Vaik ei sais jengii huutaa ku Palsanmäki On herätty riittävän monta aamua Ettei o roolii pääl, esitän vaan mua Jos sen unohtas nii tää olis hävittynä Kun haluun kaiken aiton, ei nappaa värikynä Mut en oo irtoomas kaikista Kai mäkin nauttisin miljoonast likesta Mut se ei oo ikinä sitä mihin mä jään kii Se ei löydy suunnitelmist ees kohdasta plan b Fiilikset huippuun, sit alaspäin Mut katon peiliin ja sanon: tänää oon paras näin Kun mihin kaikkeen tän helppous veis? Takas vanhaan draamaan; Melrose Place Siks mä en haikaile takaspäin Vaan täs on paras näin

En haluu katsoo ruudun läpi maailmaa Oon aina ollu etsimässä jotain aidompaa Tiedän ettei itseään voi bluffaa Siks lupaan olla mä viel kun nää Halogeenit himmenee Sit kun nää halogeenit himmenee

Pidän sen taiteena, et osaan olla vaik on vaikeeta Ja pysyy ittenään paineen alla Ku ei skulaa, enemmän keskityn ruuvaa Mitä sit ikinä täällä duunaa Jokainen vastuussa ittestää Nii mä nään sen, turha alkaa itkemää Ku tarpeeks aiheita tääl suruun Ennemmin asenteella ”Täält mä tuun!” Eikä sil välii mihin ulottuu Kato ku hypekin hälvenee ja unohtuu Kun jokanen meist alus eri matkan putoo puust Mut enemmän se itest kii saaks sen kurottuu Siks annan mun kaiken ja käännän sen taiteeks Nää päivät on canvaksen tääl meitä varten Ja vaik on hatereita harteilla painona Fuck it, vaa kuhan pysyy ittellee aitona

En haluu katsoo ruudun läpi maailmaa Oon aina ollu etsimässä jotain aidompaa Tiedän ettei itseään voi bluffaa Siks lupaan olla mä viel kun nää Halogeenit himmenee Sit kun nää halogeenit himmenee

Ja tääl on tie jollei haluis et ykskää pirteist haalenee Alkutahdeist aamenee, kunnes kuva tunnelis vaalenee Ja tääl on tie jolle haluis et ykskää pirteist haalenee Alkutahdeist aamenee, kunnes kuva tunnelis vaalenee

En haluu katsoo ruudun läpi maailmaa Oon aina ollu etsimässä jotain aidompaa Tiedän ettei itseään voi bluffaa Siks lupaan olla mä viel kun nää Halogeenit himmenee Sit kun nää halogeenit himmenee Sit kun nää halogeenit himmenee