{Verse 1: Iivo} Elämä on pirunnyrkki vailla arvotusta Fragmenttei, katkenneit, jatkettua tarkotusta Pää täynnä paskaa ja kusta, oi äiti Voiks tän dekadenssin alottaa alusta? Mut sitä nyhtää mitä kyhää Käyttäny ihmisii, kuluttanu viimesii niinku ne ois hynää Ja ilman et katusin yhtää narsistista mielihyvää, hengitä syvään Ny mikää ei oo pyhää Tapasin kuoleman ekaa kertaa ku olin kymmene Kovat piipus kyselee et, kuis hyvi menee? Vastasin paskaaks tässä, roikun väärällä puolella elämässä Rakentamas kaaria draamaa ja nauroin päin naamaa Jos voisin, puhuisin nuorelle itelleni Sanoisin älä mee mukaan, älä oo kukaan, älä usko siihen mitä ne lupaa Jos voisin, puhuisin nuorelle itelleni Sanoisin älä mee mukaan, älä oo kukaan, älä usko siihen mitä ne lupaa

{Verse 2: Köyhä Jonne} Henkine väkivalta, manipulointi olkkaris Kostofantasioissani mä vuodan kuiviin ostaril Kiristää, uhkailee sumelen käyttää hyväksi Ja se suuttuu kun sä luulet sitä tyhmäksi Tykkään sust ku annat mulle jotain Saan sut tykkää must kun mä haluun sulta jotain Pelkurilla ei oo ku tekosyitä ja selityksii Psykoottinen nisti joutuu Aurorassa eristyksii Anna rahaa, osta kaljaa, lainaa vähän, ota tästä Hetken päästä maksa takas, et saa mitään Välinpitämättömänä ottaa kaiken, antaa vähän Kestää kaiken, antaa kaiken, itsestäänselvänä pitää Mieslapsi pettää ja valehtelee Ryyppää itsesäälissä ku mielialat ailahtelee Sanojen alkuperät savuverhon takana Ei osaa arvostaa mitään, oon vitun itsekäs kakara Eikä se oo alkoholin, kaman tai mun lapsuuden vika Että mä oon näin tunnevammanen ja tyhmä sika Saarnatuolist välittyy kuorolle kuollut ilma Ei tekosyit, ei selityksii, mä oon vaa pilal