Mä oon liian nuori ja liian vanha Liian paksu ja liian laiha Huudan aina liian kovaa Enkä kuitenkaan uskalla puhua koskaan Ylikunnon ja laiskuuden välillä seilaan Kun muut luo uraa ja mä sohvalla makaan Ansaitsen liikaa ja liian vähän Enkä koskaan lahjoita mihinkään hyvään

Mä oon voimanainen Voimanainen Ihan sama mitä ne tuol huutelee Mä laitan luurit kii, en jää kuuntelee

Luovuttajana mä tavaroita pakkaan Se ei halunnukaan enää kutsuu mua rakkaaks Mut eihän se oo ihme ku osaan vaan hajottaa Se löytää varmaan jotain kauniimpaa

Mä oon voimanainen Voimanainen Ihan sama mitä ne tuol huutelee Mä laitan luurit kii, en jää kuuntelee

Voimanainen Mä oon voimanainen Ihan sama mitä ne tuol huutelee Mä laitan luurit kii, en jää kuuntelee Voimanainen Voimanainen