Ruikonperän hiekkarantaan kumiterä painuu santaan Ruikonperän rantaleijona kun taivaltaa perässä on tytöt nätit kunnes heittää jalkorätit kuusenoksassa ne aikoo Toivo kuivattaa

Ryynäs Toivo ilman pilaa syntyy hietikolla tilaa kaunottaret happivelkaa potea nyt saa Toivo pussihousut heittää laamahousut paikat peittää Poroveden aaltoihin kun Toivo sukeltaa

Toivo nousee järvestä ja komea on tulos on rintakehä valtava ei hengitä hän ulos jos ilma karkaa aneemisen atleetin sä näät on kaljamaha valtava ja suipot olkapäät ja päivetys on järveen jäänyt kai sä arvaat sen ol vetteen mennessänsä Toivo riihisontainen

Toivon viereen hietikolle viäntyy impi uhkee ei bikineissä pysyä kai meinoo muoto muhkee Henna-Lyytiä Ryytty on tullut uimaan järvi-Suomeen pakkeli on naaman pantu, lahosuojaa luomeen Ylä-Savon pojille on siinä silmän ruokaa tuon kun pääsis pelastammaan moni heistä huokaa

Mutta Hennapa ei nyt järveen mene pojat synkän ilmeen saavat, alkaa vettä sataa, aurinko män pilveen Henna sulonsa nyt peittää, kureliivit päälle heittää Ruikonperän suuntaan Toivon kanssa katoaa Hennan lanne keinuvainen, kiusaus on suuri mainen Toivo jalkarätit kuusen oksaan unohtaa.