Taivas yksin tietää milloin mies tää uskaltaa, sanoa sen ääneen että yksin on niin haikeaa, että ei oo laulu enkelten tai tuike tähtien, vailla rakkautta minkään arvoinen.

Nyt kun ilta taivaan rusko hiljallensa himmenee monet muistot yön kuin varkain valaisee.

Taivas tietää sua kuin näin mä muistelen, melkein tunnen kätes kädessäin hentoisen. Taivas tietää viime yönä unta näin, että sua sain pitää sylissäin.

Taivas tietää palata jos voisin vain, aivan kaiken sulle soisin omastain. Taivas tietää koskaan en voi unohtaa, mitä on kun paljon rakkautta saa

Taivas yksin tietää kohtaammeko uudelleen, voiko kukkaan puhjeta se minkä uskoin kuihtuneen. Omat virheeni mä vihdoin valmis oon nyt myöntämään pienet sekä myös ne suuret, kuten tää.

Vaikka hellyyttä mä kaipaan sun aina tiesinkin, silti liian harvoin sua mä kosketin.

Taivas tietää sua kuin näin mä muistelen, melkein tunnen kätes kädessäin hentoisen. Taivas tietää viime yönä unta näin, että sua sain pitää sylissäin.

Taivas tietää palata jos voisin vain, aivan kaiken sulle soisin omastain. Taivas tietää koskaan en voi unohtaa, mitä on kun paljon rakkautta saa.

Niin kuin mä tiedän päivän jälleen koittavan, yhtä varmasti, yhtä varmasti, sua rakastan

Melkein tunnen kätes kädessäin hentoisen. Taivas tietää viime yönä unta näin, että sua sain pitää sylissäin.

Taivas tietää palata jos voisin vain, aivan kaiken sulle soisin omastain. Taivas tietää koskaan en voi unohtaa, mitä on kun paljon rakkautta saa, mitä on kun paljon rakkautta saa.