Me elämme allamme hohtava keväinen jää.

Aivan tavallinen Heikkinen lähti voittamaan Helsinkiin, saisi töitä ja kämpän ja yhteyden ihmisiin. Vuotta myöhemmin joi vaikka pullonpohjia puistokemisti joukoissa, sitten tapahtui tappo ja kaikki sai kakkua.

Poikaparka sellissä puistelee päätään ja muistelee sameaa elämää.

Kun rakkautta ja rahaa on ja onnentähdet loistaa, se tuntuu jokaisesta niin oikealta. Ei silloin tahdo muistaa kuinka aina muutamalta, jää pettää. Jää pettää. Jää pettää alta.

Jää pettää alta.

Aivan tavallinen neitonen asui kylässä Ukrainan, kunnes polttivat kodin ja riistivät kunnian. Tänä päivänä Tampereella kadulla tekee sellaisia kauppoja, ettei niistä voi isälle mitenkään kertoa.

Tyttörukka eikai nyt muuta voi, tavallaan imitoi parempaa elämää.

Kun rakkautta ja rahaa on ja onnentähdet loistaa, se tuntuu jokaisesta niin oikealta. Ei silloin tahdo muistaa kuinka aina muutamalta, jää pettää. Jää pettää. Jää pettää alta.

Jää pettää alta.

Ollaan tavallisia Salmisia Herreroita ja Hurskaisia, ja turvassa ollaan kun oikein vain toimitaan. Turvassa jollei horjahdeta tai rikota lakeja, tai vain seota kun elämä alkaa kiristää ruuveja.

Kun rakkautta ja rahaa on ja onnentähdet loistaa, se tuntuu jokaisesta niin oikealta. Ei silloin tahdo muistaa kuinka aina muutamalta, jää pettää. Jää pettää. Jää pettää alta.

Jää pettää alta.

Me elämmä allamme hohtava keväinen jää.