Lähtevien laivojen satama

Minä olen vain satama pieni, joka laivoja rakastaa, jossa aina öisin palaa pari lyhtyä kalpeaa, Minun luonani laivat ei viihdy, olen pieni ja maineeton. Pois suuria purjeita aina meri kaunis kutsunut on.

Minä nytkin merelle katson. Sydän itkeä melkein vois, sillä syksyllä luotani lähti tuo laiva ihana pois, joka suurempi muita oli, ja jota mä rakastin, kun saapui se korkein keuloin ja purjein ylpeilevin.

Sekin laiturit harmaat jätti. jäi veteen jäljet vain. minä kauan ja ikävöiden sen valoja mereltä hain. Tuli laivoja muita kyllä, tuli soitossa musiikin ja tuoksuvin hedelmälastein, minä niitäkin rakastin.

Mutta niitten lähtöä koskaan en itkenyt niinkuin sen, jonka jälkiä vielä öisin sydän vavisten hyväilen, :,:kun lyhtyni himmeinä palaa ja mereltä tulevat vain lokit ja tuulen leyhkät ja laineet sieluttomat:,:.