Kotiin

Johanna Kurkela

Aamuyöstä laukun pakkasin ja lensin afrikkaan Taakse katsomatta punaista maata kulkemaan Silti maailman tuolla puolen mulle paikka pöytään katetaan Ja huuruisessa ikkunassa tutut kasvot odottaa

Sinä iltana, kun hyinen tuuli laulaa talon raoista On haalistuneet kasvot valokuvassa Näkyy pieni hahmo pihan portilla kävelevän kotiin

Varpaitteni välissä mä tunsin meren suolaisen Ja jokaisilta kasvoiltani luulin löytäneeni läheisen Mä yöllä siellä lämpimällä hiekkarannalla Mietin näyttääkö vanhat kotikulmat vielä samalta Ja muistaako ne mua

Sinä iltana, kun hyinen tuuli laulaa talon raoista On haalistuneet kasvot valokuvassa Näkyy pieni hahmo pihan portilla kävelevän kotiin

Vaikka näkis suurimman vesiputouksen Sen juurella kaupungin kultaisen On onni todellista vasta kun jakaa sen

Ja tänä iltana, kun hyinen tuuli laulaa talon raoista On haalistuneet kasvot valokuvassa Näkyy pieni hahmo pihan portilla Kun hymynkaari hupun alta paljastuu Takkatulen loimu silmiin heijastuu Näkyy pieni hahmo teidän ovella Mä olen tullut kotiin, mä olen tullut kotiin

Seuraavana aamuna mä hiivin alakertaan uinuvaan Katan hiljaa pöydän hyräillen, jään muita oottamaan On mulla sielu levoton ja seikkailijan pää Silti tänäaamuna laukku pakkaamatta jää


Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous.
Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus.