Turvallista matkaa, sanoit lentokentällä, kun halattiin. Soitellaan kun sataa, eli tuskin kuukausiin, me naurettiin. Rakas älä huoli mistään, aika rientää pian jo kotiin tuut, sä sanoit näin. Metelin ja ruuhkan keskellä kun seistiin hiljaa ikuisuus, sylikkäin.

Me hymyiltiin ja tiedettiin, kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti. Mut hymyiltiin ja hyvästeltiin. Sillä täytyy uskaltaa elää vaikka rakastaa.

Muista pitää hauskaa, ettet liikaa töitä tee, mä kuiskasin. Voi mikset tuu mun mukaan, kysyin vaikka tarkalleen sen ymmärsin. Todellinen rakkaus ei voi ketään hiljaa laittaa luopumaan, haaveistaan. Molempien täytyy muistaa pitää kiinni jostain omastaan, nyt mene vaan.

Me hymyiltiin ja tiedettiin, kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti. Mut hymyiltiin ja hyvästeltiin. Sillä täytyy uskaltaa elää vaikka rakastaa.

Me hymyiltiin ja tiedettiin, kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti. Mut hymyiltiin ja hyvästeltiin. Sillä täytyy uskaltaa elää vaikka rakastaa.

Ja mä tärisin ja halusin kääntyä kotiin takaisin. Sä selitit kuinka hienosti mä pärjäisin. Kiitos kun sä sanoit niin.

Me hymyiltiin ja tiedettiin, kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti. Mut hymyiltiin ja hyvästeltiin. Sillä täytyy uskaltaa elää vaikka rakastaa.

Mut hymyiltiin ja hyvästeltiin. Sillä täytyy uskaltaa elää vaikka rakastaa.