Vaikka pyytämättä saavuit, vaikka kutsunut sua en Tullessasi muutit kaiken, mä hapuillen Lähdin kanssas yhtä matkaa tätä tietä kulkemaan Vaikken edes tiedä suuntaa tai osaanko ollenkaan

Vierelläsi, lähelläsi hellien sua siiven alla Hennoin voimin vahvimpana, sillä sinua vailla Eksyn metsään, hukun sumuun Varmaan törmään kallioon Jyrkänteeltä syöksyn alas, oleellista ilman oon

Kätken sut turvaan sydämeeni, askeleitas varjelen Ja kun on aika, mä päästän irti mutta koskaan lähde en Koska sinä olet minun niin kuin minä olen sun Ilman sinua mut nielevät aallot Ilman sua hukun

Osaan huutaa hiljaa, etten untas hajota Pystyn kantamaan sut turvaan, pahan en anna kajota Sun pintaan tai sun sydämeen Sulle maailman mä teen Näistä hauraista palasista, näistä mitkä mulla on

Näistä pienistä ja ainoista, näistä mitkä mulla on