Vuodenajat kulkee ohitseni jaksoina, pysyn lasin takan, oon sivusta katsoja. Mä luen ihmisii niinkö lukis lehtee, nopeesti tarkastettu, tarkastettu klisee. Käännyn pois, ei ympäristö miellytä, harmaata massaa levittämässä paskaa. Häiriötekijät ajatukseni repivät, kohtaloita esitän, apatiaa levitän. Pysyn ulkopuolel sulkeutunees kuores, jossa muutos tapahtu muutamas vuodes. Ajan määränpäätä kohti mut sen ohi, Audist loppu akku, jonku muun auton otin. Pinnan alla kytee lukuisia lukkoja, ja ne avataan vissii nykyisin puukoilla. Kiristä vannetta viimeiseen asti, kunnes lasi särkyy siruiks varottamasti.

Aina ladattu pesä on loputon kehä, ja siinä mä elän nää kantamukset seläs. Ulkopuolel menestyksen tieltä, alla pinnan parempi, ei voi kieltää.

Aina ladattu pesä on loputon kehä, ja siinä mä elän nää kantamukset seläs. Ulkopuolel menestyksen tieltä, alla pinnan parempi, ei voi kieltää.

Nää on neljä seinää ja ongelman ratkaisu, kaikesta huolimatta ongelmii ei ratkaistu. Nyt roikun itse oman kelloni vietereis, korkean tason mielialakierteis. Se on psyykkist lähtee edes ulos, mut reseptit ryyneistä aukaisi lukon. Varjot on frendei ja matkalla apteekkiin, ja sinne matka on loputonta kalterii. On pallot jalas yhellä jos toiselki, jos tarjoot pienet ni voin tulla toistekki. Hengitän savuu mutten puhalla pois, tukahdutan happeni keuhkoni kaukalois. Lasipurkit korvaa särkyneen lasini, ja todellisuuskin vaan katseensa lasitti. Mä käänsin selän ja tarpeeni ravitsin, en väitä et sen väärän käden valitsin.

Aina ladattu pesä on loputon kehä, ja siinä mä elän nää kantamukset seläs. Ulkopuolel menestyksen tieltä, alla pinnan parempi, ei voi kieltää.

Aina ladattu pesä on loputon kehä, ja siinä mä elän nää kantamukset seläs. Ulkopuolel menestyksen tieltä, alla pinnan parempi, ei voi kieltää.

Ulkopuolel maailman loppuu odotan, juon pulloja tyhjiks yksin kotona. Oksennan lääkkeet takaisin dosettiin, menetän kummatkin jos rakastan molempii. Sosiaaliset tilanteet on vaikeita, jos ei oo ottanu oikeita aineita. Syrjäytyneen hymy ei syty, ellei ole hyvällä tavalla häiriintynyt. Pysyn sisällä mut oon ulkopuolel, käytävän päässä kuolleiden huonees. Omaan eristysselliin teljettynä, elämäni pyhä hukkaan heitettynä. Eristäytyneet yksilöt yksiöissään, valvoo öitä täyttäen tyhjiöitään. Ja vaikuttaa ympäröivään verkostoon, niinkö neuroleptit keskushermostoon.