köyhä jonne:

kun se musta levii näkyy kentän äärirajoilta, mä tiedän et voin nukahtaa tipun pois ääniraidoilta, kemikaalit hengen piti, mie retkahtaa ripiitil, nolla taululla vintti pimeenä just niinku pitiki, ei kiinnosta toteuttaa tsepalla duunii kävil koval kamoist meno ihan vitun doomii, hyvi ilman spiidii valvoin päälle viiskyttuntii, aamul kohdal epsiloni viiskytsehunttii, ohi mennää lisää paskaa naamaa ja kulttii, dokaan paskaa kokaiinii jokases on ruutii, itselääkintä antaa mun harhoille huutii, vitut ganstanarkista mul on vähä coolii, räppärien läpät saapuu selällä, satoituhansii lasimielii makaa kadul selällää, turhii toiveit elättää vai mitä haluu elättää, ei jaksa enää pelätä eikyl kiinnosta mikää, dmthitit ja silmät kii näkee se maailmasen paskasen kaikkeuden, vedän ne paskat mun naamalle ainoa tapa jolla händlää vaikeudet, eikai sitä haluu mutta ku se on vaa pakko, vittuu psykopoliklinikka ja katko, vittuu massit haluun opioidit pumpulii, vittuun skene mullon arkku ja jo nukun siin

arkku on naulattu sisältäpäin, pääsin hetkeksi turvaan (nukahtaa), kuolen elämän haudalleee, ei vieri kiveä tai kasva kukkaaa

klvni:

viinal ja napeil hitaast olentoni tapan, onneks minnesotahoito lähes openkorpivasa, oon syrjäänvetäytyny yksin omis olois pilkin, antapuksest punasena sippaan desosiinist silti, imeskelen rivoi himas muttereita vasaroi, aamul herään omaan kuseen hukkuneista lakanoista, ennenaikane, mielenvikane, raados saattohoitoo, läsnäolo mut kuka toi luulee olevansa pois jo, elämä levossa unissa keloissa jossa mä harrastan itteni petosta ruumiini kankee ja huonossa vedossa enkä mä erota rakkautta pelosta, kyselen desolta mikä on kunto ku tuntuu et ei olla elossa, vankina kehosta josta se mieli on kaukana täältä ja muualle menossa, placebossa roikkuvii narkoholistei, metadonihoidos olevii toipuvii nistei, tyhjyyteen katsoo, kuoleman käsi tarttuu, synkkyyteen vajoo, sielu tunnelin pääs sammuu

arkku on naulattu sisältäpäin, pääsin hetkeksi turvaan (nukahtaa), kuolen elämän haudalleee, ei vieri kiveä tai kasva kukkaaa

deso:

kysees oleva objektiivi, kohdistuva gravitaatiofobia, alkaa saada pahoinvoinninspiraalis pikkuhiljaa piirteitä pareidoliaan, elämää hoitokodissa jost ei mielellää oteta lomia kuosi pysyes vuodes, toisinsanoen olen aina suurinpiirtein suhtkoht sopiva, eikä tääl ikinä virheistä opita vaan ne toistetaan, ja saatan päivittävän yhtälön muistuttaa jossainmäärin ongelmaa, ja mitä tulee värkkeihin oon oman elämäni suprajohdin, joka unohtaa sanoista, uudet tilaa käytettyjä postist, fosforikonttoriroskist täyttyy synteettisestä ylijätteest jonka säteilyn välityksel hologrammikäärmeistä niitä pärriä lähtee, on pelkkää lunta nahkaa suomu sekä lihaa joka lukkosulapäissää vetää lakkabensat hihaa, myrkyllinen mielensisänen suonenpuhdistaja on tän holistinarkkarin ikuiseen uneen tuudittava, elämäntyylini fataali kadonnu komppini kaikista katalimisest, katos loukus on kääntäny ristit pysyvästi ylösalasin

arkku on naulattu sisältäpäin, pääsin hetkeksi turvaan (nukahtaa), kuolen elämän haudalleee, ei vieri kiveä tai kasva kukkaaa