tuli kirkkoon mies ja lapsi he eteeni istuivat kai tie oli pienelle pitkä oli kosteat kiharat ei monta hetkeä hiljaa tuo ollut pikkupää oli paljon kyselemistä ja paljon nähtävää

oli kauniit alttaritaulut monihaaraiset kynttilät nuo kaksi puhuivat hiljaa ja joskus hymyilivät kovin kauan saarna kesti lapsi istui miettien ja pienin pehmein sormin isän hihaa hyväillen

minä tahtoisin isä jo kotiin isä minua väsyttää hän nostaa pienet kasvot ja huuli värähtää he lähtivät kesken saarnan minä loppuun asti jäin sama hiljainen arka pyyntö nous syvältä itsestäin: minä tahtoisin isä jo kotiin isä minua väsyttää soi kirkossa kiitosvirsi oli ulkona vehreää