Kaunis ihminen

Juha Tapio

Hän tuhisee ja tuhlaa pienokaisen tuoksuaan, uusi voima, kaikki voipa, viattomuus otsallaan Pian hän maasta nousee, löytää avosylin, Kaiken mitä tarjoo lyhyt lumo lapsuuden Katson häntä hiljaa, tiedä muuta en, on kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Koulun piha täyttyy niin kuin aina aamuisin, hän seisoo vasten kylmää seinää niin kuin teki eilenkin Mykkänä hän seuraa kuinka ilkamoiden, toiset ohi kulkee suureen tulevaisuuteen Koulun kylmä seinä, soitto kellojen, on kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Hän nojaa linja-auton huurtuneeseen ikkunaan, taas lienee pitkä työläs päivistä yksi takanaan Unelmiaan seuras otti niistä vastuun, täyttää tehtävänsä rientäessä vuosien Pysäkille valoon katulamppujen, kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Vielä yksi autokuorma tänään viedään kaupunkiin, kun lapsista myös nuorin omilleen jo muutettiin Äkkiä on niin talo käynyt hiljaiseksi, äsken vielä raikui naurut, kipu rakkauden Käteen toisen tarttuu hetken viipyen, kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Iltauutiset ja säätä, kello käy jo yhdeksää, viime vierailusta viikko, koskahan ne kerkiää Pettymys ja riemu, haaveetkin jo maaksi tyrskyn jälkeen haaksi tyvenessä seisahtaa Kuvat lastenlasten, kuvat uutisten kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen Kaunis ihminen, kaunis ihminen


Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous.
Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus.