Pysäkin luota korttelin verran on tuttua niin kaikki tuo varjojen alta varjoista yksi vaellan ovesi luo

Sä tulet mua vastaan ja kuin äiti lastaan sä rinnallas tuuditat mua mä vajoan hiljaa vajoan hiljaa kaikki jos vois unohtua

Hetkinen sylisi lämpöä vaan mä muuta en tuu pyytämään sun tarvitse mua koskaan ei rakastaa vain kysymättä ymmärtää

Kaiken sen jälkeen on hiljaisuus arkaa mä pukeudun, lähtöä teen maailman kylmyys mun päälleni karkaa kun ovesta sateeseen meen

Kelmeää yötä kanssani valvoo paljaaksi riisutut puut se enää ei viillä vaikka sen tiedän sun luoksesi saapuvat muut