Nään kaiken taas uudelleen,puut lehtiinsä puhjenneet. Veet väikkyivät muistoineen,oi kuinka on kaunis tää maa. Noin jokainen metsän tie, ain arjesta juhlaan vie. tuo kaikille tuttu lie, on lammella taas tunnelmaa. On taas tulvillaan lammen rannat lumpeitaan, sun vien tyttö pien sinilaineet soutamaan, kun kuu kurkistaa kesäillan maisemaa. se saa todistaa suuren onnen unelmaa.

Syys saapuu taas aikanaan,puut huurretta oksillaan. Veen laineet vain paikallaan, on vuoro taas talven ja jään. Sun silmiis ei kuitenkaansa saa murheita hangetkaan. Luo tähtöset hohdettaan, luo meille ne vain välkettään, Soi taas hangillaan Orilampi laulujaan. Sun vien tyttö pien lammen jäälle luistellaan. Kun kuu kurkistaa Suomen talven maisemaa. se taas nähdä saa kuinka onkaan tunnelmaa. Nään kaiken taas uudelleen,myös vuosien vaihtuneen. näin muistossain matkanteen.Taas rannalle lampemme tään. myös ystävä kaukainen viel laulalathan laulun sen. Saan hetken taas lämpöisen,mä matkalla yksin jos jään