Aallot rantaan hajoaa,pisaroiksi katoaa Niin kuin sydämeni mun,särkyi murusiksi kun Sä lähdit pois kuin kesän lämmin tuuli,en viereltäni sua löytää vois. Nyt ramtakalliolla yksin istun,kauan niin kauan.

Haikeus vallan saa ja taas niin koskettaa sydäntä arkaa,se haavoittunut on.

Vaikka mä pidän kii kätesi sun kädestäin karkaa,siks oon mä onneton.

Yhä kaipaan syliis sun,muistoihini takerrun. Tunnen sormenliikkeesi sun jälleen kasvoillani mun. On aivan saavuttamaton tuo tunne,mä jonka kokea sun kanssas sain. En toisen kanssa sitä löytää voisi Koskaan,en koskaan.

Haikeus vallan saa ja taas niin koskettaa sydäntä arkaa,se haavoittunut on.

Vaikka mä pidän kii kätesi sun kädestäin karkaa,siks oon mä onneton.

On tuuli viilentynyt sateen jälkeen ja limnut rannalta lähteneet lentoon. En tänään itkenytkään,vaikka ikävöin sua. Mä ikävöin sua enemmän kuin koskaan.

Haikeus vallan saa ja taas niin koskettaa sydäntä arkaa,se haavoittunut on.

Vaikka mä pidän kii kätesi sun kädestäin karkaa,siks oon mä onneton.

Sua yhä kaipaan,siks oon mä onneton.