Ja mähän saan sut mutta miks mun eka pitää menettää Ku tajuun et oon siinä pistees etten riitä kenelkää Mut siitä edetään, mä haluun alkuruutuun takasin En saanu sua rakasi se on tarttunu kai tavaksi Ny halunnu vaan xanaxit, sun avullasi palaisin Kai vanhaa jusun kamaa, kuuluu naurattaa vaa samat jutut Mut aina oppii uutta, yleensä itestää, en yletä mitenkää minne yrität vipeltää Mutta aika korjaa haavat ja sanat repii arpiani, tarinani marinadi teen kaiken sun takiasi Aina kai tehny nii, ilmees niin pettyvii ku oli mun edessä hyviiki polkui mutten koskaa menny niist Oon koira ilman hihnaa leija ilman naruu Muttei sellasii saa katuu mitä tekee jos vaa haluu saada toisen takas, kaada toiset rakas, makaan polvet mahas, sä oot somettamas, mä makaamas oves takan

En tykänny olla huipulla, en levittänyt siipiäni pinnan alla parempaa mut mitä siin sit kävi en ikin voittanu ja vihasin hävii elämä harmaat oon liian kauan ettiny värii kaikki sanoo pitää jotakin aina pläänätä ei mul oo omaa päätä puhumattakaa hännästä sit ku on kussu kaiken nii totee kyl tää tästä oon vaan oma itteni ilman yhtää pätää päällä miksei mua voitu varottaa täst heikosta jäästä jos kulkee sokeen, eihän sitä voi nähdä piti sukeltaa pari kertaa et avasin mun katseet nyt nään paremmin nää valkoset valheet joit yrittäny välttää, ei enää niit lisää jos jengi puhuu paljon mut ei sano yhtää mitää "ai mitä?" mun mielestä on turha rupee itkee maailmas on sellanen minkä sä ite siit teet

Jotenki tiesin sen aina, kun aloin hengailla syvil vesil turha venata pelastusrenkaita mustis ajatuksis seilasin läpi öit kohti pintaa räpiköin sama juttu toistu pitkin lähiöit kun niskaan paskaa saa, se pinnan kasvattaa vaik huonot muistot lähtee välil illal jahtaamaa jos jotain rakastaa, nii siit pitää pitää kii saatko rauhaa jos kutei lataat vaa sisää kiväärii tuskin se on tarpeellista, vaikka ei aina voi antaa anteeksi ei tehä näist olosuhteista enää yhtää rankempii kasvettii vanhemmiks, turha leikkii lapsellist mut pahat ajatukset pyörii pääs ku rahat kartellis vaik menis toista polkuu ei asiat olis paremmi maalaat omat maisemat, väreillä sun palettis pidä lähel kaveris, ei muistot henkii niit saa nyt puiston penkil tsiigaat ku taivas muuttuu liilaks

Aina tekee mieli sitä mitä ei oo mieles muhii peikko, pyrkii tekee must heikkoo mä vedän viinaa tunnen mun oloni vahvaks saattaa tulla joko paskakasa, mä oon tappaja kumpa joku rakastas vaan vaikutteit vai meit, ja siks sä lähit mä syytän itseäni ja räppii täst niin kaikki kävi niin yhtäkkii, olit siin ja nyt et ikuisesti sydämmes vaik uus nimi hyllylle känni päälle ja sun jälkee mä en itke, ettei ääni lähde väsy valmiiks, semmost hälinää et mä tuun hulluks diudi vai tulinko kauan sitte? etten kehannu kertoo tienny kuinka auttasitte ja vaan pelkäsin et naurasitte ku kaatuneen tällee kaikki luulee et oon ihan yksin kun käyn päälle jonkun roolin mitä äiti sanooki; sun huonot puolet on vaa osa sua ja se vaa on niin.