Jou, jou

(Juno) Toista meist sattuu mut toista ei Sä sanoit et hei, sä et oo okei Millä tavoin koitit mut kahlita Ei puhuta mitää mut vahditaa Mihin sä oot menos, kenelle puhut Kauan sä luulet et tällanen kestää Ihmist on vaikeet elämäst estää Annetaa olla ne liat voi pestä Tajuutsä ees ite ton, sitä mä kelaan Henkisesti meist molemmat delaa Helppoo, ei ain oo, mut beibe, älä vainoo Vaa puhu sillo äänee niit sun tuskia Oon huono ajatustenlukija Nyt sä tiedät sen Täl tyylil täs ei oo mitään mieltä ku rakas me ei puhuta Samaa kieltä enää

(Kertosäe, Pihla) Sait mut rakennettuu hauraaks Liian kauan oon totellu tätä kehää Oon jo ihan liian rikki hajoomaan Nyt kun nään sun läpi, sun sanat ei satuta mua enää

(Pyhimys) Yhteinen on symbolinen Syntax error syncompien (?) Kun sydän lyö, se sattuu eniten Ero on kieli diabolinen Ja sen näki taas tostaki Et vaik mun kotimaa on ostari Nii mun kieli on mieletön Se villinä viuhuu ota siit poskari Niin syvää, suutelen ranskaa Rakkaudenkaipuussa luotan vaa hanskaa Kättelen sua sit ku paperi on signattu Lahnoja lastiks vaa laivattu Huomaat ittes tähä vaa jääneen Kii enää siit et sanoo sen ääneen Jalat ku on pilvis ni putoaa päälleen Kumpi sen sanois nyt ääneen Ku molemmat tiedetää, ei oo yhteist kielt enää Mut se iteltämme kielletään ja itsemme pienennetään Tänään, tuun taas kotiin, oot jo siellä Mut koti ei ookkaa siel enää

(Kertosäe, Pihla) Sait mut rakennettuu hauraaks Liian kauan oon totellu tätä kehää Oon jo ihan liian rikki hajoomaan Nyt kun nään sun läpi, sun sanat ei satuta mua enää