Mä luulin yhtä juttuu mut se ei ollukkaan niin. Siis että elämä vois mennä ilman ongelmii. Nyt tiedän et ne auttaa mua vaan kehittymään. Ensi kerralla ku pääsee pläänit vesittymään, en kiroo ku täähän on iloinen käänne. Jälkeenpäin kaikki on vimosen päälle. Nyt sen tajuun, ei niinku haluun vaan miten on paras ja siit on takuu.

Välil kun katsoo tätä sekavaa maailmaa, huoletonta fiilist niinku lapsena kaipaa. Mietin enkö riitä mutta nyt mä sen vihdoin nään. Ei mun tarvi olla enempää. Ei mun tarvi. Ei mun tarvi. Ei mun tarvi olla enempää. Ei mun tarvi. Ei mun tarvi. Ei mun tarvi olla enempää.

Mä mietin itku silmässä taas et kyl se siitä ku "en oo koskaan tarpeeks" tunne sielussa taas viiltää. Siks oli kellon ympäri pakko painaa. Ei lomii eikä vapaita pidetty lainkaan. Se lopulta burnoutin tuottaa. Pakko on oppia huomiseen luottaan. Onneen et löydä sä filtterii. Ei menestys auta, ei tittelit.

Välil kun katsoo tätä sekavaa maailmaa, huoletonta fiilist niinku lapsena kaipaa. Mietin enkö riitä mutta nyt mä sen vihdoin nään. Ei mun tarvi olla enempää. Ei mun tarvi. Ei mun tarvi. Ei mun tarvi olla enempää. Ei mun tarvi. Ei mun tarvi. Ei mun tarvi olla enempää.