Joskus öisin valvon vaan yksin himassa pimeys ikkunassa, yks valo palamassa Plöijin sängyl mieli jossain kaukan täältä Ei äänen ääntä, puhelin pois päältä Tyynyyn painaa päätä, kylkee kääntää ei uni tuu, alan tekstii vääntää Mont flashbäkkii, mitä nähtiin jäljet jätti, moni lähti, moni jäi Tiet eros. Vitun wäkkii Tajutont, miten kaikki muuttuu yhtäkkii Mis posse, back in the days seinii sottas Tyhmä ku luulin, et vast kuolema erottas En pois ottas yhtäkään muistoo En unohtaa tuu yhtäkää katuu enkä puistoo Muist välittäminen on arvokast ku kulta Pidän mieles niin vaikeudet väistyy lopulta

KERTO Mitä elämält haetaan, nyt tiiän viimeistään ja elän tätä päivää kuin viimeistä En aio paeta, ei kukaan pärjää yksin Rakkaut jaetaan, kans surui ja pettymyksii

Tulee mieleen kaikki sekoilut laivalla Miten mun äijät oli aina paikalla Paremmalla tuulel jatkan skrivaamist miten elämä voikaa itkettää ja naurattaa samalla Kaikki omalla tavallaan muuttuu Pitääki kasvaa lapseks ei voi juuttuu Joltain motivaatioo puuttuu, väliin putoo Ympäristö kuuro, ei kuule hätähuutoo Elämä kovempaa ku luut on, aina välillä mut täysillä, pitää painaa välillä Välillä tuntuu ettei välii millään Ei jaksa millään, mut en luovuta hevillä Sillä saanut oikeet ihmiset kokoon Edelleen samaa verta, niin ku vato loco ja lopus kiitos seisoo, just teille perheelle, frendeille. Saanu mut oikeille teille

KERTO

Maltsun shorty, maast pienikin ponnistaa Välil sataa niskaan, välil taas onnistaa jotkut sekoo konista, mut meitsi hopista Ja niin usein kelaan et mitäköhän jos elämä ois yhtä pitkää humalaa vaan usvaa vaan. Ei sattuis joka vanha haava Kaikki rakkaus auttaa, ku elämä kuskaa vaan saa hymyn huulille, ei pelkkää tuskaa vaan

KERTO