Elämii on tasan kaks, ennen sua ja sun jälkeen En halu vanhoi muistoi, ei ne tunnu enää tärkeelt Oon kuullu auringosta tarinaa, mut sitä nähty on harvoin Mitä täällä kasvaa ne on kasvanu varjoon

Marraskuun lyijyn raskaat illat Liittymäruuhkaiset betonisillat Oman painonsa alleen ne murtuu ilman sua. Läpi synkimmän maiseman kuljen Rappujen välkkyvät loisteputket Varjoja pirtää asfaltiin kun mä ootan sua.

Sä oot valoo o Sä oot valoo o Sä oot valoo o o Sä oot

Jossain pilvien pääl, minne katse ei riitä Siellä kultaa mä nään, sä oot sirpale sieltä Millä voimalla voit, sun pienillä harteil Voit kantaa kahen painoo meil on kaikilla tarpeeks

Marraskuun lyijyn raskaat illat Liittymäruuhkaiset betonisillat Oman painonsa alle ne murtuu ilman sua. Läpi synkimmän maiseman kuljen Rappujen välkkyvät loisteputket Varjoja pirtää asfaltiin kun mä ootan sua.

Sä oot valoo o Sä oot valoo o Sä oot valoo o o Sä oot Sä oot valoo o Sä oot valoo o Sä oot valoo o o Sä oot

Niin sä tuot, auringon valoo varjoon Niin sä tuot, auringon valoo varjoon

Tän sateisin kaupungin seiniin, kirjoitan viestin ja piirrän reitin Ja mä ootan että sä löytäisit tien mun luo

Sä oot valoo o Sä oot valoo o Sä oot valoo o o Sä oot Sä oot valoo o Sä oot valoo o Sä oot valoo o o Sä oot Sä oot valoo o Sä oot valoo o Sä oot valoo o o Sä oot