Voi et sie taia muistakkaa kui tulles Torkkeliin Näit käytävillä varjojaa Koit tuoksut syreenin Myö viisihallail pusto meit Ja jako kahtui kumpareit Noit pientareit miss kansa kait ain vaels Viipurii Noit pientareit miss kansa kait ain vaels Viipurii

Nii Karjaporin kaulas Myö kesäl kuuneltii Soi latva punavaahteras Toi muuta mussiikkii Ja justii silloin retkillee näit nuortenkii jo saapunee Ain hymmyilee kuin muistaa vaa Kui käytii Torkkelii Ain hymmyilee kuin muistaa vaa Kui käytii Torkkelii

Kai joku luulee talvell tuo ol Torkkel iha vait Vain tyhjät puistovieret nuo Voi veikkost, huit ja hait Käy nuoret samalviisii nii Isk silmää, kanto luistimii Ja kukkasii ol täynnä reet Ku kiers ne puistomait Ja kukkasii ol täynnä reet Ku kiers ne puistomait

Sen puistopenkit sie ja mie Ah koittii kumpikii Käv Espiläänkin usseis tie ja simmaa nautittii Sait varmaan siäki syämmeis Kui sairaaks ku sait viereheis Sie kultaseis ja vaiti vaa työ käyttä Torkkeliin Sie kultaseis ja vaiti vaa työ käyttä Torkkeliin

Nii mahottomast muistoi miul tuo Torkkel kulta tuo Ja mää ja tiijä vissii siul myös mielikuvvii luo Kui niinku keskel puistopuit miss siekii kerran pihkaannuit ja punastuit Myös isäkii löys äitin hymyn tuo Myös isäkii löys äitin hymyn tuo

Voi kuinka siel miu Viipuris miu puisto voi ja voi O silmät nytki kyynelis ne Torkkel essiin toi Myö viisikaarsse kaupunkii ja sai miu nuoruuveni kii Tuon kauniimmi nyt kaonnee Kui Viipuriiki on Tuon kauniimmi nyt kaonnee Kui Viipuriiki on