sinä katoat kauemmaksi jonnekin hetki hetkeltä syksyn lehdet pudotessaan satuttaa ja kun sataa vaakasuoraan märkiä tiskirättejä silloin itsepäisyys saattaa kaduttaa tulee mieleen jos voisit tulla vastaan koska

onko täällä pakko aina ylpeytensä niellä onko pakko nöyrtyä ja silmät ummistaa ja jos joskus näemme siellä Emmauksen tiellä enkö voisi olla itseni ja sinä minut tunnistaa

onko väliä kumpi on oikeessa kumpi on lähtijä tai kumpi enemmän saa kituuttaa kun molemmat katsovat yksin syystaivaan tähtiä totuus on et kumpaakin se vituttaa tulee mieleen jos voisin tulla vastaan koska

onko täällä pakko aina ylpeytensä niellä onko pakko nöyrtyä ja silmät ummistaa ja jos joskus näemme siellä Emmauksen tiellä enkö voisi olla itseni ja sinä minut tunnistaa

onko täällä pakko aina ylpeytensä niellä onko pakko nöyrtyä ja silmät ummistaa ja jos joskus kerran vielä näemme siellä Emmauksen tiellä enkö voisi olla itseni ja sinä minut tunnistaa