aamulla usva on noussut ei oikein aisteja uskoa vois linnuiksi muuttuivat naapurisaaret siivilleen nousi ne lentäen pois aallokko raskaasti hengittäen täydentää aamuisen hiljaisuuden pelkoa on katseessa myös auringon usvasta voi tietää, jo syksyn se toi

aamulla usva on noussut yksin sä tyhjyyden keskelle jäät sykkiikö moottorit jossakin tuolla vai sydämmes lyönnitkö on äänekkäät lokki ei huuda ei tuulikaan soi hiljaisuus hiljempi olla ei voi kuin kaikki ois luotasi lähteneet pois niin myöhemmin lähtevä oot sinäkin