Vanha nainen ääressä harmaan kirjoituspöydän paksuun kirjaan homeiset kirjaimet kynällä lyö ja rustaa Hiljaa laskee montako päivää on kirjaston yössä raskaat ketjut käsissään helkkää, kun huulilleen asettaa nuuskaa

Kun hämärä hiipii kirjaston yöhön pölyiset kirjat kirjailee on jokaisella oma elämänkerta mihin synnit ja paheet ne kertoilee On jokainen ihminen kieroista kieroin sen kirjat varmasti tiedostaa ennen maailmanloppua kaikki ne valheet ja salat ne paljastaa

Kaksi laivaa pulloissa kirjavan piirongin päällä vanha peili itsessään kasvoja nähnyt ei oo milloinkaan Askeleita kirjaston lattialankuilla leijuu harmaa lukki nurkassa ohutta verkkoaan pingottaa

Kun hämärä hiipii kirjaston yöhön... Vaan eräänä iltana vanhaa naista suuri salaisuus ahdistaa hän vapisten kättensä jälkeä seuraa kun kirjasto palamaan leimahtaa Hän hiljaa liekkien sekaan astuu tietämättä yhtä asiaa ensi karkauspäivänä kirjojen kannet heräävät eloon taas

© Laura Sippola / Stadion 2010